Kategoriat
Sote-uudistus

Perusterveydenhuoltoa pitää vahvistaa, koska yhteiskunnallamme ei ole varaa muuhun

Sote-uudistuksen keskeiseksi päätavoitteeksi on valtakunnallisesti asetettu perustason palveluiden vahvistaminen ja palvelujen saatavuuden parantaminen. Tavoitteena on lisäksi tuottaa palvelut yhdenvertaisesti kaikkialla ja kaikille ja siirtää työn painopistettä korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään työhön. Miksi?

Nykyisellä tavalla järjestää ja tuottaa palvelut sote-kustannukset ovat kasvaneet 2-4%:n vuositahtia. Väestön ikääntyessä ja ikääntymisen tunnetusti lisätessä sairastavuutta on oletettavaa, että kustannusten nousutahti kiihtyy entisestään, jos mitään ei tehdä. Jatkossa hyvinvointialueella tulee tehdä sellaisia päätöksiä, että tähän kustannuskehitykseen voidaan puuttua. Käytettävissä olevat rahat tulee käyttää siten, että saavutetaan maksimaalisesti terveyshyötyä ja vaikuttavuutta. 

Perustason palvelut ovat pitkään kärsineet siitä, että sote-sektorin rahat kuluvat pitkälti erikoissairaanhoitoon. Kuntatalouden haasteiden kasvaessa kunnat ovat joutuneet kohdentamaan sopeutustoimia perustason palveluihin siksi, että erityisesti pienten kuntien vaikutusmahdollisuudet erikoissairaanhoidon kuluihin ovat hyvin rajalliset. Esimerkiksi terveyskeskusten lääkärikäyntien vuosittainen määrä on lähes puolittunut vuosien 2000-2019 välillä. Tämä ei ole selitettävissä väestön palvelutarpeen vähentymisellä, vaan palveluiden heikentymisellä. Jatkossa hyvinvointialueen tulee suunnata resursseja perustason palveluihin, jotta pitkällä tähtäimellä voidaan välttyä kalliilta ja raskailta erityistason palveluilta. 

Tarjolla olevien palveluiden tulee olla asiakkaan näkökulmasta helposti saatavilla. Panostamalla neuvola- ja kouluterveydenhuollon resursseihin ja perhetyöhön voidaan välttää raskaat lasten- tai nuorisopsykiatriset hoidot ja raskaammat lastensuojelun toimet. Panostamalla ikäihmisten kotihoitoon ja omaishoitajien tukemiseen sekä oikea-aikaiseen siirtymiseen laadukkaaseen  palveluasumiseen voidaan välttyä ikäihmisten toistuvilta, ihmimillisesti raskailta ja kalliilta päivystyskäynneiltä. Panostamalla kroonisten kansansairauksien hoitoon perustasolla voidaan välttyä näiden sairauksien aiheuttamilta komplikaatioilta, jotka aiheuttavan inhimillisen kärsimyksen lisäksi runsaasti sote-puolen kustannuksia. 

Perusterveydenhuoltoa pitää vahvistaa, koska yhteiskunnallamme ei yksinkertaisesti ole varaa mihinkään muuhun.

Teksti julkaistu Forum24 5.1.2022

Kategoriat
Sote-uudistus

Syy terveyskeskuslääkäripulaan ei ole lääkäreiden peruskoulutuksessa

Kaleva julkaisi lauantaina 20.11. tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen (kesk.) haastattelun. Koronavirusepidemia ja väestön ikääntyminen on kirkastanut ministerille tarpeen saada maahamme lisää sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Kurvisen mukaan lääkäripula ei johdu niinkään valmistuneiden lääkärien määrästä vaan siitä, että monet eivät halua työskennellä yksin perusterveydenhuollossa, esimerkiksi pienessä terveyskeskuksessa. Kurvinen haastaa lääketieteen opetusta kyseenalaistamalla, onko lääkäreiden peruskoulutus oikeanlaista itsenäisen päätöksenteon kehittämiseksi. Haastattelun mukaan lääkärit opetetaan koulutuksen aikana tiimityöhön ja laajoihin konsultaatiomahdollisuuksiin.

Kurvinen on oikeassa siinä, että työoloihin panostamalla on mahdollista lisätä perusterveydenhuollon houkuttelevuutta työpaikkana. En kuitenkaan allekirjoita väitettä, että syy lääkäreiden hakeutumiseen sairaala-aloille tai yksityispuolelle olisi lääkäreiden peruskoulutuksessa.

Yleislääketiede on valikoimattoman potilasaineiston ja alan laaja-alaisuuden vuoksi yksi haastavimmista lääketieteen erikoisaloista. Perusterveydenhuollon näkökulmasta olisi mahtava juttu, jos kuuden vuoden peruskoulutusohjelma tuottaisi täydellisiä, kaiken lääketieteen osaajia kaiken kokoisiin terveyskeskuksiin. Tosiasia kuitenkin on, että lääketieteellinen tieto lisääntyy sitä tahtia, että tämä ei ole peruskoulutuksen aikana mahdollista. Peruskoulutuksen tarkoituksena on antaa opiskelijalle riittävät perusvalmiudet suunnata jatkossa mille tahansa erikoisalalle, ei pelkästään terveyskeskustyöhön.

Yleislääketieteen erikoislääkärin tutkinnon suorittamiseen kuluukin kuusi vuotta lääketieteen perustutkinnon suorittamisen jälkeen. Erikoistumiskoulutus perustuu nykyään osaamisen arviointiin ja osalta erikoistuvia lääkäreitä riittävän osaamistason saavuttaminen voi viedä pitempäänkin. Erikoistumisjakson aikana erikoistuvan lääkärin ohjauksen tulee olla suunnitelmallista ja koulutusterveyskeskusten yhtenä vaatimuksena on jatkuva mahdollisuus ohjaajan konsultaatioon. Kokeneemmalta kollegalta ja moniammatilliselta tiimiltä oppiminen kuuluu olennaisesti terveyskeskuslääkäriksi kasvamisen prosessiin. 

Omasta terveyskeskuslääkärin näkökulmastani keinot perusterveydenhuollon vahvistamiseen ovat aika yksinkertaiset. Lisätään resursseja perustason palveluihin, jotta kaikilla siellä toimivilla ammattiryhmillä on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Panostetaan hyvään johtamiseen, toimintatapojen kehittämiseen ja palkkausjärjestelmän kannustavuuteen henkilöstön työhyvinvoinnin ja työssä viihtymisen parantamiseksi. Tarjotaan henkilöstölle mahdollisuuksia riittävään lisä- ja täydennyskoulutukseen. Ammattilaiset kyllä löytävät terveyskeskuksiin, kun puitteet ovat kunnossa.

Teksti on julkaistu sanomalehti Kalevassa 24.11.2021.

Kategoriat
Sote-uudistus

Saanhan jatkossakin kohdata omia potilaitani terveyskeskuksessa?

Valtakunnallisesti sote-uudistuksen tavoitteina on mm. parantaa palvelujen saatavuutta, tuottaa palvelut yhdenvertaisesti kaikille ja vahvistaa perustason palveluita. Palveluiden rakenneuudistus ei valitettavasti korjaa haasteita ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuudessa, mikäli muodostuva työympäristö ei ole ammattilaisille houkutteleva. 

Yhtenä ratkaisuna työntekijäpulaan ja palveluiden saatavuuden ongelmiin nostetaan usein esille erilaiset digitaaliset etäpalvelut. Digitaalisten palveluiden kehittäminen ja käyttöönotto on nimetty yhdeksi kehitystyön painopistealueeksi myös Pohjois-Pohjanmaan POPsote-hankkeessa. Toimenpidesuunnitelmassa hahmotellaan mm. virtuaalisen sote-keskuksen käyttöönottoa. Hankkeen myötä yhdenvertaiset digitaaliset palvelut olisivat käytettävissä koko hyvinvointialueella. Tähän saakka alueen pienemmillä kunnilla ei välttämättä ole ollut taloudellisia mahdollisuuksia tai tietoteknisiä valmiuksia minkäänlaisten digitaalisten palveluiden käyttöönottoon.

Virtuaalinen sote-keskus toimii varmasti erinomaisesti mm. palveluohjauksessa ja etävastaanotoista on jo kertynyt runsaasti positiivisia kokemuksia korona-ajalta. Digitaalisten palveluiden mahdollisuudet ovat loputtomat!

Olen ammatiltani terveyskeskuksessa työskentelevä yleislääketieteen erikoislääkäri. Lääkärin työssä merkityksellistä on potilaan kohtaaminen, vuorovaikutus ja siinä syntyvä luottamus. Haastavan terveyskeskuslääkärin työn ydintä ovat potilasvastaanotto ja pitkät potilas-lääkäri-suhteet. Potilas hyötyy hänet tuntevasta hoitavasta lääkäristä ja parhaimmillaan potilasta hoidetaankin yhdessä hänet pitkään tunteneen moniammatillisen tiimin kanssa.

Yleislääkärinä toivon, että palveluiden kehittäminen ei tee terveyskeskuslääkäreistä päätoimisia konsultteja. Valitettavan monessa paikassa eri puolilla Suomea on käyttöönotettu toimintamalleja, joissa yleislääkärin tehtävänä on pääosin toimia konsulttina ja joissa potilaita pyritään hoitamaan mahdollisimman paljon hoitajavastaanotoilla ja etänä. Kokeneelle lääkärille omien tuttujen potilaiden hoitaminen konsultaatioiden perusteella onnistuu hyvin silloin, kun ei ole tarvetta kliiniseen tutkimiseen. Kaikissa muissa tilanteissa etätyöhön ja konsultaatioihin perustuva työnkuva on todella vaativa, koska hoitopäätöksiä joutuu tekemään nopeasti tapaamatta ja tutkimatta potilasta. 

Sote-uudistuksen valmistelussa ja digitaalisten palveluiden kehityksessä on muistettava hoidon jatkuvuuden ja kokonaisvaltaisen työotteen merkitys. Digitaaliset palvelut ovat nykyaikaa, mutta terveyskeskusten monia haasteita ne eivät kuitenkaan yksinään ratkaise. Tarvitaan muita keinoja terveyskeskustyön houkuttelevuuden lisäämiseksi ja työn vaikuttavuuden säilyttämiseksi. Potilailla tulee olla oikeus tavata hoitavaa lääkäriään hoidon tarpeen arvion mukaisesti. Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeiden kasvaessa hoito tulee keskittää perustasolle, lähelle väestöä. Tämä tulee vaatimaan panostuksia perusterveydenhuollon henkilöstöresursseihin.

Teksti on julkaistu sanomalehti Kalevassa 1.11.2021.