Kategoriat
Sote-uudistus

Syy terveyskeskuslääkäripulaan ei ole lääkäreiden peruskoulutuksessa

Kaleva julkaisi lauantaina 20.11. tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvisen (kesk.) haastattelun. Koronavirusepidemia ja väestön ikääntyminen on kirkastanut ministerille tarpeen saada maahamme lisää sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Kurvisen mukaan lääkäripula ei johdu niinkään valmistuneiden lääkärien määrästä vaan siitä, että monet eivät halua työskennellä yksin perusterveydenhuollossa, esimerkiksi pienessä terveyskeskuksessa. Kurvinen haastaa lääketieteen opetusta kyseenalaistamalla, onko lääkäreiden peruskoulutus oikeanlaista itsenäisen päätöksenteon kehittämiseksi. Haastattelun mukaan lääkärit opetetaan koulutuksen aikana tiimityöhön ja laajoihin konsultaatiomahdollisuuksiin.

Kurvinen on oikeassa siinä, että työoloihin panostamalla on mahdollista lisätä perusterveydenhuollon houkuttelevuutta työpaikkana. En kuitenkaan allekirjoita väitettä, että syy lääkäreiden hakeutumiseen sairaala-aloille tai yksityispuolelle olisi lääkäreiden peruskoulutuksessa.

Yleislääketiede on valikoimattoman potilasaineiston ja alan laaja-alaisuuden vuoksi yksi haastavimmista lääketieteen erikoisaloista. Perusterveydenhuollon näkökulmasta olisi mahtava juttu, jos kuuden vuoden peruskoulutusohjelma tuottaisi täydellisiä, kaiken lääketieteen osaajia kaiken kokoisiin terveyskeskuksiin. Tosiasia kuitenkin on, että lääketieteellinen tieto lisääntyy sitä tahtia, että tämä ei ole peruskoulutuksen aikana mahdollista. Peruskoulutuksen tarkoituksena on antaa opiskelijalle riittävät perusvalmiudet suunnata jatkossa mille tahansa erikoisalalle, ei pelkästään terveyskeskustyöhön.

Yleislääketieteen erikoislääkärin tutkinnon suorittamiseen kuluukin kuusi vuotta lääketieteen perustutkinnon suorittamisen jälkeen. Erikoistumiskoulutus perustuu nykyään osaamisen arviointiin ja osalta erikoistuvia lääkäreitä riittävän osaamistason saavuttaminen voi viedä pitempäänkin. Erikoistumisjakson aikana erikoistuvan lääkärin ohjauksen tulee olla suunnitelmallista ja koulutusterveyskeskusten yhtenä vaatimuksena on jatkuva mahdollisuus ohjaajan konsultaatioon. Kokeneemmalta kollegalta ja moniammatilliselta tiimiltä oppiminen kuuluu olennaisesti terveyskeskuslääkäriksi kasvamisen prosessiin. 

Omasta terveyskeskuslääkärin näkökulmastani keinot perusterveydenhuollon vahvistamiseen ovat aika yksinkertaiset. Lisätään resursseja perustason palveluihin, jotta kaikilla siellä toimivilla ammattiryhmillä on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Panostetaan hyvään johtamiseen, toimintatapojen kehittämiseen ja palkkausjärjestelmän kannustavuuteen henkilöstön työhyvinvoinnin ja työssä viihtymisen parantamiseksi. Tarjotaan henkilöstölle mahdollisuuksia riittävään lisä- ja täydennyskoulutukseen. Ammattilaiset kyllä löytävät terveyskeskuksiin, kun puitteet ovat kunnossa.

Teksti on julkaistu sanomalehti Kalevassa 24.11.2021.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.